En tarjoa

Yrityksen strategiaa ja suuntaa on tullut mietittyä. Uusiin ajatuksiin sopiva tarjouspyyntö tulla pätkähti.

Päätin, että en tarjoa.

Kyseessä oli verkkokaupan toteutukseen liityvä pyyntö. Keskustelin yrittäjän kanssa ja kävi ilmeiseksi, että vielä ei olla vaiheessa, jossa karkeaa ideaa tarkemmin tiedettäisiin, mitä ollaan tekemässä.

Ei silloin voida päättää, keneltä ja mitä ostetaan.

Pitäisi ensin olla liiketoiminnan suuntaviivat edes jossain määrin selvillä. Verkkokaupassa tämä tarkoittaa ennen kaikkea, että on hahmotettu, mikä on tulevan kaupan kilpailuetu.

Sitten vasta on aika miettiä mahdollisia teknisiä ratkaisuja ja niiden toimittajia. Niin se ei vain toimi, että korkean tason ideasta seuraava vaihe on yksityiskohtaisen, kiinteähintaisten tarjousten pyytäminen. Vieläpä niin joustamattoman instrumentin kuin julkisen kehityshankkeen kautta, mikä ajaa ottamaan, ei parasta tai sopivinta, vaan halvimman.

Uskon kyllä tietäväni, miten kyseisen tarjouspyynnin olisi voittanut: turpa kiinni epäkohdista, hinta minimiin vaikka intialaisen alihankkinnan avustuksella, kauppa kotiin ja minimienergialla jotain sinnepäin toimivaa asiakkaalle. Sitten uutta matoa koukkuun.

Nyt sen sijaan olen käyttänyt aika paljon työaikaa asiakkaan kanssa keskustelemiseen. Hän itsekin on päätymässä sille kannalle, että hanketta ei vielä kannatta viedä tällä tasolla eteenpäin vaan ottaa aikalisä ja laatia liiketoimintasuunnitelma.

Toivottavasti en ole lapsellinen, kun ajattelen, että potentiaalisen asiakkaan edun mukaisesti toimiminen on pitkällä tähtäimellä Gelonkin etu. Vaikka nyt jäikin kauppa saamatta.